Kaivoksela

2010 Silvolan yritysalueelle kaavoitetaan uutta toimistorakentamista. Asemakaavanmuutoksella parannetaan toimistotilojen näkyvyyttä, sillä ne sijoitetaan Hämeenlinnanväylän varteen.

2010 Kaupunginvaltuusto päättää 25.10. hyväksyä Kaivoksela 3B asemakaavan. Kaavassa varaudutaan rakentamaan 650 uutta asuntoa noin 1300 asukkaalle. Alueen rakentaminen on tarkoitus käynnistää vuonna 2011.

2010 Vantaan kaupunginhallituksen päätöksellä 23.8. annetaan ELY-keskukselle lausunto Kehä II yleissuunnitelmasta. Lausunnossa todetaan tarve ”tutkia vielä laadittua yleissuunnitelmaa kevyempää ja toteuttamismahdillisuuksiltaan realistisempaa ratkaisua”.

2010 Kehä II yleissuunnitelma Turunväylä - Hämeenlinnanväylä asetetaan nähtäville 26.5. – 24.6.2010. Yleissuunnitelman hyväksyminen on edellytys maantielain mukaisen tiesuunnitelman laatimiseksi. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit antavat yleissuunnitelmasta lausunnot Uudenmaan ELY-keskukselle syksyn kuluessa.

2009 Korkein hallinto-oikeus hylkää kaikki Vantaan yleiskaava koskevat valitukset joulukuussa. Kaupunginvaltuuston vuonna 2007 hyväksymästä yleiskaavasta tehtiin kaikkiaan 21 valitusta hallinto-oikeuteen ja kahdeksaa niistä käsiteltiin vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2009 Kaivokselan 1960-luvulta peräisin olevaa rakennuskaavaa ja vuonna 1983 vahvistettua asemakaavaa  ryhdytään ajanmukaistamaan. Kaavamuutoksen tavoitteena on mm. rakennus- ja kulttuurihistoriallisten arvojen suojeleminen. Kaivokselan ostoskeskus esitetään purettavaksi ja sen paikalle suunnitellaan asuntorakentamista. Lisäksi varaudutaan palveluasuntojen rakentamiseen tulipalossa vaurioitununeen kirkon tontille. Kirkkosali kuitenkin säilytetään.

2009 Uudenmaan ympäristökeskus suojelee Myyrmäen ja Kaivokselan välissä kulkevan Mätäojan laakson 27 hehtaarin alueelta. Alueelta on tavattu erittäin harvinainen kovakuoriaislaji halavasepikkä. Laji ehdittiin jo todeta hävinneeksi Suomesta, kunnes niitä löydettiin vuonna 2004 Mätäojan varrelta.

2008 joulukuussa valmistuu Kehä II yleissuunnitelma, jota esitellään yleisötilaisuuksissa. Suunnitelma on edellytyksenä Vaskipellon eli Kaivoksela 3B alueen kaavoittamiselle. Suunnitelmasta saatujen lausuntojen perusteella Tiehallinto aloitti päivitetyn yleissuunnitelman laatimisen.

2007 Kaupunginvaltuusto hyväksyy 17.12. Vantaan yleiskaavan. Siinä Vaskipeltoon (Kaivoksela 3B) osoitetetaan kerrostaloja, pienkerrostaloja sekä kytkettyjä pientaloja. Luoteisosaan (Kaivoksela 4) osoitetaan matalaa ja tiivistä asumista sekä pientaloja. Yleiskaavassa on myös varattu alue Kehä II:n toteuttamiseksi.

2007 Vantaan yleiskaavaehdotuksesta jätetään peräti 473 muistutusta, joissa vastustetaan Pohjois-Kaivokselaan osoitettua rakentamista (Kaivoksela 4 -alue). Muistutusten määrä oli poikkeuksellisen suuri – yli puolet kaikista yleiskaavaa koskeneista muistutuksista.

2006 Kaupunginvaltuusto vahvistaa Kaivokselan ostoskeskuksen viereen asemakaavan, jolla tulipalossa tuhoutuneiden liiketilojen paikalle rakennetaan asuinkerrostalo.

2006 Vantaan kaupunki julkaisee Lauran Muukan selvityksen Mätäojan laakson maisemahistoriasta. Raportissa on mm. paljon historiallisia karttoja, jotka kuvaavat alueen maisemassa tapahtuneita muutoksia. Samana vuonna kaupungin viheralueyksikkö aloitti Mätäojan laakson viheralueiden yleissuunnitelmien laatimisen.

2004 aloitetaan Vaskipellon länsiosan eli ns. Kaivoksela 3B asemakaavan laatiminen. Kaavoitus liittyi kiinteästi Kehä II yleissuunnitteluun, sillä tien linjaus kulki kaava-alueen läpi. Kehä II yleissuunnitelman viivästyminen onkin samalla hidastanut Vaskipellon kaavoitusta.

1998 Kaivoksela 3A asemakaava hyväksytään valtuustossa. Kaavalla varaudutaan noin 200 kerros- ja rivitaloasunnon rakentamiseen. Ympäristöministeriö oli kaksi vuotta aikaisemmin jättänyt vahvistamatta noin puolet koko Vaskipellon kattavasta kaavasta (Kaivoksela 3). Näin ollen tämä kaava tehtiin erillisenä osana ja hieman alkuperäisestä suunnitelmasta muunnettuna. Tulevaa asuinaluetta markkinoitiin Vaskipuiston nimellä. Kerrostalot valmistuivat 2000-luvun molemmin puolin, pohjoisosan rivitalot viitisen vuotta myöhemmin.

1997 valmistuu Vetokannaksen maisemanhoitosuunnitelma, jossa pohjaveden suojelun ohella esitetään mahdollisuutta kehittää alueelle uimapaikka. Vuonna 2000 Vantaa aloitti kaavanmuutoksen valmistelun, jonka tavoitteena oli kehittää Vetokannaksesta monipuolinen virkistysalue.

1996 Ympäristöministeriö vahvistaa Kaivoksela 3 asemakaavasta vain osan. Ministeriö katsoi, ettei koko kaavan vahvistaminen ollut mahdollista keskeneräisten Kehä II -suunnitelmien, joten mm. Vaskipellon länsiosa jätettiin kaavan ulkopuolelle. Vahvistetulle osalle Vantaa ryhtyi kuitenkin laatimaan erillistä Kaivoksela 3A asemakaavaa.

1995 Kaivoksela 3 asemakaava hyväksytään kaupunginvaltuustossa. Kaava-alue käsitti käytännössä koko eteläisen Kaivokselan Kaarenmäen kaakkoisosaa lukuun ottamatta. Alueelle osoitettiin kaavassa kerrostalovaltaista asumista ja siinä oli varaus Kehä II rakentamiseksi alueen läpi.

1992 Kaupunginvaltuusto hyväksyy Vantaan yleiskaavan, jonka ympäristöministeriö vahvistaa vuonna 1995.

1991 Tielaitos tekee yhteistyössä Vantaan, Helsingin ja Espoon kaupunkien kanssa selvityksen Kehä II:n jatkamisesta Turuntieltä eteenpäin ja päätyy suosittelemaan Hämeenlinnanväylälle jatkettavaa vaihtoehtoa. Tien jatkaminen Tuusulanväylälle ja Kehä III:lle olivat myös esillä.

1989 Kaupunginvaltuusto hyväksyy Kaivoksela 2 asemakaavaehdotuksen, jonka ympäristöministeriö vahvistaa vuonna 1991. Hyväksymistä edelsi pitkä, lähes 20 vuotta jatkunut kiista kaava-alueeseen kuuluvasta Vaskivuoresta. Kaivokselan rakennuttaneelle Puolimatkan yhtiölle oli myönnetty Vaskivuoresta rakennusoikeutta, mutta Vantaa halusi jättää sen virkistysalueeksi. Osapuolia tyydyttävä sopimus saatiin aikaiseksi vuosia kestäneen sovittelun jälkeen vuonna 1988, jonka jälkeen asemakaavan laatiminen oli mahdollista.

1988 Kaivokselan koilliskulmaan, Vetokannaksen alueelle laaditaan puistosuunnitelma, jonka tavoitteena on kunnostaa alue ulkoilukäyttöön. Seuranneen laman vuoksi suunnitelmia ei kuitenkaan ryhdytty toteutumaan. Vetokannas sijaitsee pohjavesialueella ja se toimikin vuoteen 1985 vedenottamona.

1985 Vantaa ostaa maata Kaivokselan luoteisosasta. Maakaupan taustalla olivat kaupungin suunnitelmat uuden asuinalueen kaavoittamiseksi (ns. Kaivoksela 4 -alue). Tuolloin voimassa oli Kaivokselan vanha rakennuskaava 1960-luvun alusta. Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto hyväksyy alueen yleiskaavalliset lähtökohdat, jonka mukaan peltoalueelle osoitetaan 2,3 hehtaaria asuinkortteleita.

1983 Kaupunginvaltuusto hyväksyy Vantaan ensimmäisen yleiskaavan. Tätä edeltäneet Helsingin maalaiskunnan yleiskaavatasoiset suunnitelmat olivat Yleiskaavallinen maankäyttö vuonna 2000 (1968) sekä Yleiskaavallinen suunnitelma 1976–80.

1983 Kaupunginvaltuusto hyväksyy Vantaan ensimmäisen yleiskaavan ja sisäasiainministeriö vahvistaa sen 1987. Tätä edeltänyt yleiskaavaluonnos oli hyväksytty vuonna 1977.

1981 Kaivokselan rakennuskaava korvataan kaupunginvaltuuston päätöksellä ja vahvistetaan vuonna 1983 sisäasiainministeriössä. Kaavasta oli poistettu mm. Vaskivuoren alue, jonka rakentamisesta tai pikemminkin rakentamatta jättämisestä ei ollut päästy sopuun. Kaavoituksen vauhdittamiseksi alkuperäinen kaava-alue pilkottiin kahteen osaan ja Vaskivuori sisällytettiin seuraavaksi valmisteltavaan Kaivoksela 2 asemakaavaan.

1979 ryhdytään laatimaan kesken jäänyttä Kaivokselan asemakaavaa. Työ oli aloitettu jo kymmenen vuotta aiemmin, mutta ongelmaksi nousi kiista Vaskivuoren alueen käyttötarkoituksesta. Vantaa oli esittänyt alueen jättämistä luonnontilaan, mutta voimassa olleen rakennuskaavan mukaan alueelle oli osoitettu rakennusoikeutta. Rakennuttaja vaati käyttämättä jääneestä rakennusoikeudesta huomattavia korvauksia.

1976 Kaarenmäen asemakaava vahvistetaan sisäasiainministeriössä ja siitä tulee Kaivokselan ensimmäinen laillinen asemakaava. Vanhan Kaivokselan piti alunperin olla ensimmäinen asemakaavoitettu alue, mutta vuosia jatkunut kiista Vaskivuoresta viivästytti prosessia.

1974 Vantaan kauppalasta tulee Vantaan kaupunki. Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin.

1972 Helsingin maalaiskunnasta tulee Vantaan kauppala. Kauppala oli tarpeellinen kuntamuoto maalaiskunnan ja kaupungin välissä, koska näiden hallintojärjestelmät erosivat huomattavasti toisistaan. Se toimi siis välietappina maalaiskunnan kasvaessa kaupungiksi.

1969 aloitetaan Kaivokselan ensimmäisen asemakaavan laatiminen, jolla oli tarkoitus korvata vuoden 1961 rakennuskaava. 1970-luvulla asemakaavasta tehtiin kaksi luonnosta, mutta ne eivät johtaneet jatkosuunnitteluun. Lopulta vuonna 1979 kaavan valmistelu aloitettiin kokonaan alusta. Kaavoitusta viivästytti kiista Vaskivuoren tulevaisuudesta.

1965 rakennusliike A. Puolimatkan omistama Kaivokselan Vesi Oy rakennuttaa Kaivokselan vesitornin. Vesitornin käyttö lopetettiin tasan 20 vuotta myöhemmin. Nykyään vesitornin päällä on Ilmatieteen laitoksen valkokupuinen säähavaintotutka.

1964 tammikuussa allekirjoitetaan kunnallistekniikan rakentamissopimus Helsingin maalaiskunnan ja A. Puolimatka Oy:n välillä. Sopimuksessa Puolimatka sitoutui rakentamaan kunnallistekniikan ja luovuttamaan sen kunnalle korvauksetta. Myöhemmin vastaavia sopimuksia ryhdyttiin nimittämään yhteistoimintasopimuksiksi, joissa osapuolina olivat kunta, rakennusliikkeet sekä toimintaa rahoittaneet pankit.

1961 maanomistajat Juslin ja Eklund myyvät Kaivokselasta yli 50 hehtaaria maata rakennusliike Armas Puolimatka Oy:lle, joka pankkien rahoittamana saattoi käynnistää rakentamisen. Kaivokselan rakennukset suunnitteli Puolimatkalle jo aikaisemmin yhteistyötä tehnyt arkkitehti Aarne Ehojoki.

1961 maaliskuussa valmistuu Kaivokselan rakennuskaava, jonka Uudenmaan lääninhallitus vahvistaa elokuussa. Kaavoituksen yhteydessä alueen entinen nimi, Silvola - Sillböle, muutettiin Kaivokselaksi paikalla sijaitsevan Grufvan (ruots. kaivos) tilan mukaan. Kaivokselan kaavassa oli varauduttu myös metron tuloon, mutta Helsingin suureelliset metrosuunnitelmat eivät sittemmin toteutuneet.

1949 rakentaminen muuttuu maalaiskunnassa luvanvaraiseksi. Aikaisemmin maanomistajalla oli oikeus rakentaa vapaasti omistamalleen maalleen.